Woolf, Tsvetajeva

Woolf, Tsvetajeva, Södergran

syntykää uudelleen puina,

kaiken anteeksi antaneina ja saaneina

puhukaa niille jotka kuuntelevat.

---

Pyytäjä

      Kalastaja pyytää kaloja

         runoilija runoja

usein nykii

          harvoin tärppää,

                      joskus osuu parveen.

---

Takomo

Harmaa kesäyö,

silti valoisa

kaikkialla

pelkkää vihreää

jokainen koivu, pihlaja, mänty

tuomi, syreeni, omenapuu

kanerva, apilanlehti

ruohonkorsi, sammal, pieni neulanen

takoo happea

pitää minut elossa.

---

Juoruja

Tänään näin naisen,

joka oli jättänyt lastenvaunut

pyörätien laitaan,

pysähtynyt juttelemaan siilille,

vaihtoivat kuulumisia

tulin uteliaaksi,

mutta siilit eivät juoruile.

-----

Vaahteran talviuni

Kirkas päivä

muuttui harmaan kautta siniseksi,

sinisestä mustaksi.

Vaahteran talviuni

näkyy sen oksanhaaroissa

– vaahterassa ne ovat symmetriset, yksityiskohta,

josta lehdettömän puun tuntee

olen katsonut sitä jokaisena vuodenaikana

jokaisessa säässä,

pihapuu, kameleontti,

sisältä samaa puuta

lusto luston perään.

-----

Valmistautuminen

Kesällä kilpaillaan koreudella.

Syksyllä alkavat tositoimet,

koivun siemenet sinkoilevat tuulessa

kävyt lentelevät

kuka saa parhaan maan?

Kun kaikki ovat paikoillaan,

saa lumi tulla.

-----

Raja

Yö oli hauras

himmeä kuunvalo herätti minut

heikosta unesta, toi takaisin ja täällä

hengitys uhkaa rikkoa kaiken

aamulla mietin,

onko todellisuus sama

öisin ja päivisin,

yhtä helposti hajoava.

-----

Virne

Prahan astronominen kello

tikittää aikaa, luurangot virnuilevat,

nyt kuolema on lähempänä, ja nyt, klik, nyt, klik,

pian se meidät saa, luurangot eivät valehtele ja minä katson miltä me näytämme kellosta katsottuna, 

valtava lauma luurankoja, 

tasatunnein turistien luut kolistelevat paikalle katsomaan tuota nerokasta kelloa,

jonka tekijä tappoi itsensä, 

suuttui ja hyppäsi kellon koneistoon ja korjaamiseen meni sata vuotta (tämä on legendaa).

Olen vakava nyt eikä tälle asialle huvita naureskella, 

mutta luurankona virnuilen minäkin.

-----

Lupaus

Tänään, lupaan itselleni,

annan periksi painovoimalle

joka tapauksessa

maa on niin suuri ja ihminen pieni,

ei aina tarvitse taistella

sen vetovoimaa vastaan.

Tänään saan olla painava

pysyn tässä

niin kauan,

että kevenen.

-----

Sahara

Helminauhat taivaalla,

            ne lentävät taas tänne ja täältä

                                    pois ja nauhat elävät

                                                            ilmassa tavalla jota emme ymmärrä

                                                                                                linnut eivät tuhlaa voimiaan

                                           käyttävät sen tarkoin, muuttavat

              ruoan rasvaksi ja rasvan vedeksi,

   edessä Sahara.

-----

Jättiläinen

Jättiläispunapuun

yhdellä oksalla kasvaa kokonainen metsä

puunhalaajan kädet eivät riitä

kuin hiiri nilkkani vieressä,

on ihminen juurellasi

ja juuria en osaa edes ajatella,

kun latvuskin rikkoo taivaan.

-----

Reykjavik

Reykjavik, Jäämeren päällä

turvallinen, sakea, harmaa sumu

keltaisessa sadetakissa kääriydyn kaupunkiin

kalahallissa viiksekkäät kalastajat

hohottavat ja tarjoavat epämääräisen näköisiä möykkyjä

maistan, hyvää, rasvaista

säikähdän, söinkö valasta?

Ei, vaan turskan maksaa

ostan kotiin useita purkkeja,

hyviä myyntimiehiä nuo viikingit. 

-----

Silakat

Aallot hakkaavat toisiaan

haluavat eri rannoille

tuulelta turvaan, turhaan

pilvet satavat takaisin

iskevät mereen reikiä

olivat taivaalla

vain käymässä,

eivät tiedä mikä niitä liikuttaa

meri rauhoittuu

pohjasta nousee mutaa,

hetken on sameaa

jokin estää meitä näkemästä

törmään kiveen

pian on kirkasta eikä kukaan tiedä mitä tapahtui

silakat pudistelevat eviään,

heiluttavat mudat irti kiduksista,

kyljet kiiluen

peilaavat itseään pinnasta

peilin toisella puolella

tuntematon maailma

kerro siitä silakoille,

niin ne nauravat sinulle,

pitävät hulluna.

-----

Hyvä neuvo

Pyöräilijä hautausmaalla

kielloista huolimatta

kuolleet huokaavat,

lempeästi:

Tehkää mitä haluatte,

elävät

rikkokaa sääntöjä,

vielä kun ehditte.

-----

Oritkari

Perämeri, karumeri,

Oritkarin rantahiekalla kahlaa hevonen

kaksi mummoa istuu rantakivillä, juttelevat Pösönsä vieressä

viereen parkkeeraa discotoyota

basso jytisee

mummo puhelee

hevonen laukkaa

moottoripyöräilijä riisuu kypärän,

katsoo merta keski-ikäinen mies

tiirat huutavat

rantavedessä kaksi naista ja koira

koiralla on pelastusliivit,

se ei osaa uida,

nainen kannustaa sitä,

hyvä, ei hätää,

rekat jylisevät kohti satamaa

Toyotassa nauretaan

mies kuuntelee ajatuksiaan

koira loiskuttaa etutassuilla vettä,

hevonen laukkaa

ja mummoilla on elämänmittaiset salaisuutensa

kukaan ei kuule rekkoja

kaikki kuulevat sen,

millä on merkitystä,

meri kuulee kaiken.

-----

Beat

Beatrunous on nykyisin klisee, joku sanoi mutta minä en voi uskoa sitä, en halua uskoa sillä se tarkoittaa että pyhä elämänhalu on hävinnyt, onko se hävinnyt, onko elämänhalu klisee? Ehkä se on piilossa jossain sillä

ei saa hermostua älkää hermostuko, ymmärtäkää realiteetit, kaikkihan me tiedämme että kun

markkinat hermostuvat,

ei pidä hermostuttaa niitä lisää

suuri käsi ohjaa kyllä kaikki parhain päin tai jos huonosti käy markkinat tuohtuvat tosissaan, niiden kosto lyö kaupungit romuksi sielut tomuksi sieluttomiksi,

on tehtävä uhrauksia, jokaisen

se ei ole meidän kaikkien ymmärrettävissä mutta joka tapauksessa realiteetti

sellaisia ovat pyhät asiat

siispä kansalaiset,

lepytelkää, lepytelkää, älkää pitäkö muita jumalia.

-----

Rukous

Isä meidän, joka olet pilvipalvelussa,

anna meille meidän jokapäiväinen twiittimme,

ja sata tykkäystä,

jotta jaksaisimme uskoa itseemme.

-----

Preeria

Istun preerialla
ruoho on kuivaa ja tasaista
vain läheltä huomaa
kukkien värit.

Kalliovuoret siintävät,
en tiedä miksi
suren nyt jotain,
kun ajattelen Coloradoa

silloin istuin preerialla
paljain jaloin
ja tasangot kertoivat tarinoita
      biisoneista tyhjiä.

En voi sanoa enää mitään,
en kuulu sinne, mutta
kaipaan kuitenkin.

Maa siellä oli tomua,
jota ei voi unohtaa.

-----