Istun preerialla
ruoho on kuivaa ja tasaista
vain läheltä huomaa
kukkien värit.
Kalliovuoret siintävät,
en tiedä miksi
suren nyt jotain,
kun ajattelen Coloradoa
silloin istuin preerialla
paljain jaloin
ja tasangot kertoivat tarinoita
biisoneista tyhjiä.
En voi sanoa enää mitään,
en kuulu sinne, mutta
kaipaan kuitenkin.
Maa siellä oli tomua,
jota ei voi unohtaa.
-----
ruoho on kuivaa ja tasaista
vain läheltä huomaa
kukkien värit.
Kalliovuoret siintävät,
en tiedä miksi
suren nyt jotain,
kun ajattelen Coloradoa
silloin istuin preerialla
paljain jaloin
ja tasangot kertoivat tarinoita
biisoneista tyhjiä.
En voi sanoa enää mitään,
en kuulu sinne, mutta
kaipaan kuitenkin.
Maa siellä oli tomua,
jota ei voi unohtaa.
-----