puut
pystyyn nukahtaneet
eivät pääse pakoon
pakokaasuja ja kaupungin ääniä
niinkö ovat
minunkin juureni
asfalttiin uponneet
---
halaan jykevää mäntyä
taitaa aika minut jättää
ennen kuin ehdin kasvaa
yhtä suureksi
---
Aurinko
polta minun ihoni
kestäväksi
kuin havupuun kaarna
tuuli
puhalla nauravat
rypyt silmiini
Maa
koveta jalkapohjani
voimakkaiksi
jotta ne eivät väsyisi
minua kantamaan
---
polta minun ihoni
kestäväksi
kuin havupuun kaarna
tuuli
puhalla nauravat
rypyt silmiini
Maa
koveta jalkapohjani
voimakkaiksi
jotta ne eivät väsyisi
minua kantamaan
---
jos avaruus
olisi valkoinen
ei sen rajoja
tarvitsisi miettiä
---
kun vastassa on seinä
eikä huoneessa
yhtään ovea
on parasta mennä nukkumaan
herätä
uuteen uneen
---
mihin varjo katoaa
kun valo sammutetaan?
se hyppää sisääsi
siksikö pimeää pelätään
---
laiskoissa ajatuksissa
tyhjän viisauden tuoksu
---
heitän huoleni nurkkaan
unohdan ne sinne
siivoan vasta kun on pakko
---
rakentaisinko itselleni
turvaa hauraista
seinistä
murtukoot seinät ja
hajotkoon katto
sade saa minut kastella
tuuli puristaa
käteni nyrkkiin
---
osaisin taistella
koota voimani
heittää ne tulenlieskana
kuivaan maahan
koota armeijan niistä
jotka eivät pakene
vaan kävelevät kohti
palavat ja jatkavat
muuttuvat maaksi
kasvavat puuksi
huojuvat tuulessa
kasvattavat totuutta
oksissaan
---
tunnen tomun sisälläni
tämän maan
en enempää
en vähempää
voi sen peittää
muilla muodoilla
korvata kulisseilla
repiä palasiksi
tomua sinä olet
---
elämän pituinen hetki
jyrää minut allensa
tunnen ohimoillani
tähtien sykkeen
---
oloni on niin kevyt
helppo on juosta
linnunradalla
---
muutun kiveksi
osaksi kalliota
katson teitä
minua ei nähdä
kun haluan
että minut huomataan
nousen pystyyn
levitän siipeni
---
muutan mieleni
haukan lennoksi
tasaisen vakaaksi
kallion muistiksi
muutan katseeni
kuun valoksi
ajan nähneeksi
kiven katseeksi
muutan matkani
suden juoksuksi
nälän voimaksi
kuoleman peloksi
hengitän kaiken ilman
---
minä en ala
teidän orjaksenne
en huoraksi
muovailuvahaksi
nälkäni ei niin
suuri ole
---
kuinka nöyräksi
uusi elämä
tekee äidin
kuinka nöyräksi
kuolema
---
kaikesta minun on luovuttava
ääriviivani
ainut minkä
saan omistaa
loppuun asti
---
itsekkyyden väistyttyä tulevat jumalat
---
miten voisin kuvitella
että te tulette luokseni
jumalat ja metsänhenget,
kun minulla on aina niin kiire
miten voisin luulla
että te kerrotte
minulle salaisuutenne
ja kosketatte voimallanne,
kun minulla ei ole aikaa odottaa
---
tänä yönä sudet ovat hiljaa
minut on vangittu
vapauden harhaan
vain valo erottaa
minut ja varjoni
tänä yönä
ikävoin itseäni
kauan sitten luulin
etten unohtaisi
virtaa joka huutoo elämäni
---
miltä tuntuu todellisuus
kaikkiko mitä tunnen
pimeää valkokankaan takana
---
ollaan hetki hiljaa
loistetaan levollisena
kuin tähdet
mihinkään kiirehtimättä
kaikki on jo tässä
ilman ihmistäkin
on maailma valmis
---
bongaillaan satelliitteja
pimeyden kiertolaisia
neonvalot revontulina
täytetään tämä elämä
uskalletaan toivoa
ilman tähdenlentoja
---
pelon hylkäämänä
jalat maahan juurtuneena
turvassa tähtien kohdussa
---
miltä kosketuksesi tuntuu
miltä katseesi
miltä sinä
mitä pelkään mitä haluan
oletko se sinä
vai toiveideni veistos
kaunis ja kosketeltava
---
sydämeeni
olet majasi rakentanut
vahvat ovat kotisi seinät
eikä katto päästä vettä läpi
nyt sytytät tulen
kuulen tulitikun raapaisun
hymyilet
liekit nuolevat kuivaa puuta
katseesi alla ne tanssivat
vapaina, nälkäisinä,
elävinä
olo niin lämmin ja turvallinen
---
tuulet tuovat mereltä
voiman luoksemme
tähdet laulavat hiljaista lauluaan
me olemme maasta tehty
jos maailma on jo valmis,
mihin meitä tarvitaan?
minulle riitää
että olemme olemassa
samaan aikaan,
täällä ja nyt
---
kokoan haudassani
muurahaisten armeijaa
komennan ne hakemaan
sinut vierelleni
---
vielä saan sinut palaamaan
vielä saan sinut
palamaan
---
välttelen katsettasi
joskus minunkin kuvani asui
noissa silmissä
---
sanani
ovat kynnenjälkiä
hauraalla ihollasi
huomaan
sinun tuskasi
on minun
-----------------------